Tulin pitkästä aikaa katsomaan mitä tänne kuuluu ja huomasin että palvelin on hävittänyt kuvat postauksista. Lievästi raivostuneena päätin että tämä oli sitten tässä.
Keväällä loin uuden blogin, jonka tarkoituksena on jakaa elämääni myös käsitöiden ulkopuolelta, ja sen takia täällä on ollut aika hiljaista. Nyt kuitenkin tein periaatepäätöksen että lopetan tämän blogin päivittämisen ja siirryn julkaisemaan postaukset myös virkkaustöistäni uuteen osoitteeseen.
Tervetuloa siis tutustumaan myös muihin töihini ja elämääni osoitteeseen: www.kuistila.com
torstai 11. syyskuuta 2014
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Vauvan päiväpeitto ja unilelu
Hei vaan jälleen, ja pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta. Sille on kyllä ihan hyvä syykin... :)
Me kaksi ollaan nyt me kolme, kun synnytin maailman ihanimman tyttären 15. marraskuuta 2013. Kolme kuukautta opettelimme oikeaa rytmiä kun valvoimme yöt ja nukuimme päivät ja koliikki vaivasi pikkuista. Nyt kuitenkin, kun neiti on 5 kuukautta, alkaa rytmit olla ns. normaalit. Onneksi, phiuh!
Siinä, kun opettelimme nukkumaan kohti omaa pinnasänkyä, neiti nukkui ensin perhepedissä, sitten sohvalla, välillä vaununkopassa sängyn vieressä ja lopulta omassa sängyssään, mietiskelin että pinnasänkyyn olisi hyvä saada päiväpeitto. Mieleistä en löytänyt tai totesin että ovat liian kalliita, niin päätin tehdä itse. Löysin vinkin Prinsessajuttu-blogista ja tässä tulos:
Peitto on virkattu Novitan Miami-langasta, nro 4:n koukulla.
Sama juttu kävi neiti nöppösen unilelun kanssa. Kaikki tarjokkaat olivat liian isoja ja "kovia" joten tein itse myös tuon pupun, joka sai nimekseen Laiska-Pupu. Joka ilta kun nöppöskä menee nukkumaan niin Laiska-Pupu asettuu viereen nenä neitin nenää vasten. Siinä ne sitten nukkuvat suloisesti vierekkäin.
Me kaksi ollaan nyt me kolme, kun synnytin maailman ihanimman tyttären 15. marraskuuta 2013. Kolme kuukautta opettelimme oikeaa rytmiä kun valvoimme yöt ja nukuimme päivät ja koliikki vaivasi pikkuista. Nyt kuitenkin, kun neiti on 5 kuukautta, alkaa rytmit olla ns. normaalit. Onneksi, phiuh!
Siinä, kun opettelimme nukkumaan kohti omaa pinnasänkyä, neiti nukkui ensin perhepedissä, sitten sohvalla, välillä vaununkopassa sängyn vieressä ja lopulta omassa sängyssään, mietiskelin että pinnasänkyyn olisi hyvä saada päiväpeitto. Mieleistä en löytänyt tai totesin että ovat liian kalliita, niin päätin tehdä itse. Löysin vinkin Prinsessajuttu-blogista ja tässä tulos:
Peitto on virkattu Novitan Miami-langasta, nro 4:n koukulla.
Sama juttu kävi neiti nöppösen unilelun kanssa. Kaikki tarjokkaat olivat liian isoja ja "kovia" joten tein itse myös tuon pupun, joka sai nimekseen Laiska-Pupu. Joka ilta kun nöppöskä menee nukkumaan niin Laiska-Pupu asettuu viereen nenä neitin nenää vasten. Siinä ne sitten nukkuvat suloisesti vierekkäin.
tiistai 5. marraskuuta 2013
Voittajafiilis!
Aaltovirkkaus EI OLE helppo malli. (Sanokoot muut mitä tahtovat) Olen aloittanut ja purkanut, aloittanut ja purkanut varmaan kymmeniä kertoja aaltovirkkausta, kun olen ihastellut ihania raitapeittoja ulkomaalaisista blogeista. Joka kerran aloitin toiveikkaana ja lopetin hammasta kiristellen ja raivostuneena omaan peukalo-keskellä-kämmentä fiilikseen.
Kunnes..
Löysin tämän inspiroivan blogin ja päätin kokeilla vielä viimeisen kerran. Tälläkin kertaa tein ja purin, mutta lopulta se onnistui ja valmistui! Ihan voittajafiilis! :D
Tässäpä siis harmaita hiuksia aiheuttanut tiskirätti, josta siis tuli kyllä aika söpö. Ehkä mä vielä innostun sen peitonkin tällä mallilla tekemään...
Kunnes..
Löysin tämän inspiroivan blogin ja päätin kokeilla vielä viimeisen kerran. Tälläkin kertaa tein ja purin, mutta lopulta se onnistui ja valmistui! Ihan voittajafiilis! :D
Tässäpä siis harmaita hiuksia aiheuttanut tiskirätti, josta siis tuli kyllä aika söpö. Ehkä mä vielä innostun sen peitonkin tällä mallilla tekemään...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)